Päivät Kotona / Staying Home

Siivousta, opiskelua, kokkailua, kahvipausseja, ihanaa turhamaisuutta ja saapuva syksy - satunnaisia kuvia viikonlopun päivistä.

Cleaning up, studies, cooking, coffee, some vanity and autumn closing in - random shots from the weekend, daytime edition.

Rikoin lempilautaseni (surutyö on raskas. Onneksi näitä on vielä toinen ehjänä).

Broke my favourite plate and my heart, thankfully I at least have one more of these.

Tällä hetkellä iltalukemisena Fernando Pessoan Book of Disquiet.

.

At the moment in reading Fernando Pessoa's Book of Disquiet.

Opiskelupolttoaine nro 1 - pähkinät

There is a good reason for why they call this kind of stuff  "the student food"

Pieni mietelauselappunen tuli joskus suklaapatukan sisällä, pidän sitä peilinkulmassa tuomassa optimismia aikaisiin aamuihin.

This slip of paper came with a chocolate bar, I keep it to get some hope in early hopeless mornings.

Rakeisia / Grainy Ones

Oikeiden kuvien puutteessa nopea päivitys ja muutama kuva Instagramin puolelta ja puhelimesta löytyneitä jostain syystä huomiotta jääneitä tai ihan uusia. Laatu ei ole ihan huippuluokkaa, mutta onhan niissä sentään fiilistä, onhan...

In my lack of actual real pictures, here are some from my phone, some from Instagram. I know, the quality isn't anything to be proud of, but at least they got that feeling of a good ol' grainy photo.

Kirjoittelen nyt kotoa, kotiuduin muutama tunti sitten viikonlopunvietosta Pärnussa. Viime viikolla flunssailin jo aika rajusti pari päivää, onneksi pöpö meni kuitenkin akkiä ohi, ja pääsin minilomalleni. Tänne muutto on ollut minulle aika paljon helpompaa kuin monille muille luokalla, puheista päätellen, mutta nyt alkaa vihdoin tuntua siltä, että asun täällä, enkä olekaan enää vain käymässä. Sain oman paikallisen ID-kaartin (vaikka takapuolella onkin erimaininta suomalaisuudestani, eli ihan virolaiseksi ei ole ruvettu), paikalliset kysyvät kuinka monta vuotta olen asunut Virossa kun puhun niin epä-suomalaisella aksentilla, kieli alkaa muutenkin sujua ja pärjään jo ihan järkevissä keskusteluissa. Poikaystävän kaverit Pärnussa varmistelivat, että osaan varmasti lyödä, potkaista munille, valita turvallisimmat reitit kotiin iltaisin ja onhan minulla jo pippurisumutin joka laukussa kun se ei kuulemma ole Suomessa laillinen. Ei ole laillinen, ei, mutta ihan hieno ele varmistaa. Kauhukseni olen alkanut myös melkein mielelläni syömään perunoita (mutten keitettyinä vieläkään) ja odotin seisoalteni kiltisti, sanomatta sanaa kenellekään, myöhästynyttä bussia laiturilla lähes tunnin. Opiskelijakortti on lompakossa myös.

Few hours ago I returned home from my weekend retreat to Pärnu. Last week I met a fierce but thankfully short early autumn flu that I that I managed to get rid of just in time for my mini holiday. Moving here has had much less of the culture shock impact for me than for many of my classmates, from what I hear, but only now I'm really starting to realize that this time I'm actually living here, not just paying a visit. I got my own local ID-kaart (even though it does state on the backside that I'm actually a Finn, not Estonian), natives have started asking me how many years I've been living in Estonia for my accent is not very Finnish, and the language overall is easier every day - I can even hold sensible conversations petty well already. Bf's friends (and I guess yeah, my friends too since I've known the guys for almost two years) in Pärnu started teaching me on Friday on how to punch a man, and kick to the balls, plan the safest routes home late at night and making sure that I have already gotten myself a pepper spray in every purse of mine. Well, I haven't, those're illegal in Finland, but guys, I appreciate the sweet thought of checking my self-protection skills. I'm also a bit worried how far this integration is going, just because I've almost started liking potatoes for the love of god, and I quietly waited for delayed bus for almost an hour, standing there outside, not saying a word to anyone. Oh, and also got my student card.

Ensimmäiset kuvat ovat jo hetki sitten otettuja, täällä on vielä hyvä sää, mutta syksyn saapuminen alkaa pikkuhiljaa näkyä. Kuvien puisto on Toomemäen pohjoisreunaa, kaikki otettu lyhyimmältä reitiltäni kotoa keskustaan. Tämä on myös niitä teitä, joista kuulee kahdenlaisia juttuja. 1. Kaikki paikalliset tai alueella asuvat niin miehet kuin naisetkin vakuuttavat, että on todella turvallista ja rauhallista, eikä ole koskaan ollut mitään ongelmaa. 2. Ulkomaalaiset, poikaystävä ja jotkut muut hyvin satunnaiset kehottavat kuitenkin, kaiken varalta, kiertämään jotain paremmin valaistua ja vilkkaammin liikenöityä reittiä. Mielelläni kuljenkin yöllä toista kautta, silkasta laiskuudesta. Puoli matkaa ylämäkeä myöhään illalla/yöllä ja väsyneenä - ei kiitos. Niin ja vielä uskollinen Tuntsani, (Very Import Person). Kun ensimmäisiä kertoja tavattiin luokan kanssa, olin ainoa pyörän kanssa. Muutamassa viikossa fillarin ylivoimaisuus Tartussa on selvinnyt muillekin, meitä pyöräilijöitä on nyt kymmenkunta, ja mummopyöräklubissa kolme jäsentä.

These first pictures here are already a bit old. Weather here is still good, but we're starting to get the autumn vibes. The park in photos is Toomemägi, the northern edges of it, my fastest route from home to center. I'm a bit scared walking it up at nights. I keep hearing from people who live nearby that there's never any problems whatsoever, but I also get the "just in case" -suggestions to use different roads at night. Oh and my faithful bike, V.I.P stands for Very Import Person in my case, of course. When I met my class the first times I was the only one with a bike, but now about ten others have converted too, bike simply is invincible in Tartu.

Pidän myös paljon asuinalueestani, suurin osa asutuksesta on pienehköjä kerrostaloja ja omakotitaloja, tai paritaloja. Yhdessä kulmassa on sellainen kunnon neuvostokolossin yritelmä, mutta sekin kortteli pehmenee sillä, että sen bussipysäkin nimi on Kannikese, pieni orvokki, tai haalea liila. Autokannasta päätellen koko naapurusto on suhteellisen hyvin toimeentulevaa, muttei porvaria - täällä näkee kyllä kaikenlaista. Yhtenä aamuna kulman pummit pitivät tapaamistaan keskellä nurmikkoa ihan talon edessä, viime tiistai aamuna pyöräillessäni kouluun vastaan käveli puolialaston, tatuoitu, rispaantuneen drag queenin näköinen mies nahkashortseissa ja punaisessa sifonkihuivissa. Toisaalta kun on useampi lastentarha ja koulu lähellä, pikkumuksut ovat kaikkialla, ja Virossa tietysti vanhuksia riittää. Torstaina yksi oli vähän eksynyt, osasin neuvoa sen takaisin sinne mistä oli lähtenyt. Koulu on myös alkanut täydellä teholla, suosikkiaineita tällä hetkellä anatomia ja biologia, joissa meillä on ihan huiput opettajat. Kerkko Koskinen Kollektiivin uusi albumi julkaistiin perjantaina, alan jo muistaa sanoja ulkoa, mielyttää korvaa ihan hirmuisesti.

And my hoods, I like this area a lot. Mostly it's single family houses, semi detached houses and small blocks of flats. Not poor, but not annoyingly well-to-do people live here. In one corner we have a small batch of soviet time concrete boxes, sweetly named though (Kannikese - violet). And we got all kinds of people here, bums having their meetings on front lawns of houses, lots of kids, kids everywhere, same with old folks. On Tuesday morning on my way to school I passed this tattooed, half naked man in leather shorts and red chiffon scarf, looking like a run down drag queen. Studies have started full blast, for now my favourites are anatomy and biology. A new album by Finnish band Kerkko Koskinen Kollektiivi was released on Friday, I haven't been listening to much else since.

Tartun ja Pärnun välissellä matkalla kulkee yhdessä kohtaa valtavat, mahtavat voimalinjat, on melkein hypnoottista tuijottaa bussin ikkunasta linjojen nousua ja laskua. Tänään oli yllättävän tuottoisa sunnuntai. Kahvin ja kakun korvalla opiskelin Kemiaa, Illalla kotona teen ja suklaan kanssa Anatomiaa. Sunnuntai on herkuttelupäivä, lauantaina ja arkena on niin paljon muuta, ettei oikein ehdi edes miettiä ruokaa pidemmälle kuin on pakko, sunnuntaina sitten törsätään. Viro on muuten loistava maa tähän aikaan vuodesta -  koko kansakunta käy kuumana sienistä ja omenoista. Sienien ja omenoiden ystävänä sehän sopii minulle. Poikaystävän äidillä on syksyn säilöntätalkoot menossa, näyttäisi siltä, että ainakin kanttarelleja on riittänyt tänä vuonna pitkälle ja runsaasti.

On the way from Tartu to Pärnu there are these massive electricity lines at one point, it's quite hypnotic to stare at the lines rising and lowering from the bus window. Today has been a good, productive Sunday (rare indeed) With coffee and cake in the morning I had chemistry. Now in the evening at home with tea and chocolate some anatomy. To me, Sunday is the treat-yourself day, especially foodwise. Weekdays and Saturdays are so filled with everything else that there's not much room for thinking about food, on Sundays I take it all back if I just can. By the way if you are, like I am, a profound lover of mushroom and apples, then Estonia this time of the year is your paradise. Whole nation is going wild over both of them!

Loppusöpöilynä Dollar, ihana huomionkipeä kissa, joka tykkää myös kemiasta, tai ainakin rapsutuksista.

And for the end awwsies, here's Dollar, my bf's attention seeking cat who seems to be interested in chemistry too. Or then it's just the scratches and pats and cat treats that lured her to study with me.

Kurkistus / Glimpse

Tartussa siis! Oikeastaan olen ollut täällä jo hyvän aikaa, vaikka blogipuolella onkin ollut varsin hiljaista. Ensin ei ollut nettiä, ja kun se tuli, ei ole ollut mitään sanottavaa, tai mitään näytettävää. Totuttelemisesta ja järjestelystä, tai pakastepelmeeneistä tai oikein hyvästä, mutta sysirumasta ruoasta on vaikea ottaa nättejä kuvia. Tänäänkin tein itselleni fiiliksissä haukea, kanttarelleja ja kaalia, niin hyvää, niin epävalokuvauksellista! Ja halpaa myös, mikään ei maksanut yli euroa, samasta satsista syö vielä huomennakin. Toisaalta taas, ajattelin julkaista vielä yhden, ehkä jopa kaksi puolivalmista postausta kesältä.

It's Tartu speaking! To tell you the truth I've been here for quite long now, just very quiet on the blogging side. I have, of course, an excuse - first no internet, then no photos, then nothing to say. It's hard to take good pictures of things still looking for their place, getting to know everything, frozen dumplings or even good food that just happens to look very unappetizing. That btw happened again today, cooked cheap but totally tastebud exploding pike, chanterelles and cabbage - didn't look exactly photogenic.Then again, I got two good looking food posts from summer almost ready, might be publishing them later as flashbacks for good summer.

Mitä nyt kuuluu? Kuuluu oikein hyvää, pidän asunnostani, uusi luokka vaikuttaa mukavalta ja Tartu on I-H-A-N-A kaupunki. Reitit ja liikennekulttuuri ovat täällä pyöräillessä vielä niin uusia juttuja, etten ole uskaltanut pahemmin kuskata kameraani mukaan kaupungille, osansa voi olla myös sillä, että viimeisen viikon on koko ajan ollut kauhea kiire jonnekin, ja minä yleensä myöhässä. Kuvaavaa on kuitenkin, että matkallani keskustaan on mm. Paavo Pesusieneksi maalattu keltainen postilaatikko, plakaatti aidassa, jossa Haruki Murakamilta lainaus, uutta ja ultramodernia virolaisarkkitehtuuria, kuusi julkisivuremonttia, kaksi tietyömaata, tasoristeys, kasoittain graffiteja, katutaidetta ja tapahtumien mainosjulisteita, risteys joka näyttää Berliiniltä, neljä autiotaloa, katedraalin rauniot, ainakin kuusi yliopiston rakennusta, VIP tenniskenttä, lenkkipolkuja ja aika monta patsasta. Sellaista.

How is it going, then? Really well. I like my apartment, new classmates are nice, and Tartu, oh I simply love Tartu! Considering biking here is still a bit suicidal I haven't yet started carrying my camera around. Some thanks may also be for the incredible hurry last week has been filled with, add me almost always late, no good. But to give you some taste, on my way to city center there is for example: old yellow mailbox with painted Spongebob Squarepants face, a quote from Haruki Murakami on a fence, ultramodern new Estonian architecture, six facade renovations on run down houses, two roadworks, railway crossing, tons of graffiti, street art, ads for all kinds of happenings, crossroad that strongly resembles Berlin, four deserted buildings, ruins of an old cathedral, at least six university buildings, VIP tennis court, jogging paths and quite many statues. That kind of things in only 10 minutes of biking.

Kahviloita, halpoja ruokapaikkoja ja baareja on niin paljon, etten millään voi vielä nimetä suosikkeja. Tykkään kuitenkin kovasti paikallisesta istuskelukulttuurista - kaupunki on nurkkiaan myöten täynnä keskiviikosta lauantaisin, ja muulloinkin melko elävä, ja kaikki istuskelevat. Puistoissa, kahviloissa, baareissa, pubeissa, kauppakeskuksissa, clubeissa, ravintoloissa, portailla - kaikilla on jotain asiaa jollekin ja se on aina hetken istahtamisen arvoista.

When it comes to cafés, cheap restaurants and bars, there's so many of them that it's absolutely impossible to choose any favourites. But the city has a right kind of attitude towards them, a just-sitting-around- attitude. People are everywhere, especially from Wednesday to Saturday, everywhere, and mostly they're going to, or already are sitting somewhere, chatting, catching up with each other, enjoying the day, whatever. In cafës, restaurants, bars, pubs, clubs, stores, streets, parks, stairways - everywhere. And a short while sitting down with somebody is always worth it for them.

Yksi ehdottomista suosikkipaikoistani on kuitenkin vanha kauppahalli, tai markkinahalli, tai turuhoone. Kasviksia, hedelmiä, kananmunia, yrttejä, sieniä, hunajaa, leivoksia, voita, lihaa, lihaa, lihaa, paljon kalaa, kaikkea. Ja niin halvalla ja tuoreena! Valkosipuli on käytännössä katsoen ilmaista nyt syksyllä, ja yksin asuvana valkosipulifanina syön leivän päällä ja ruoassa muutaman kynnen päivässä... Jos asuisin yhtään lähempänä, tai ylämäki takaisinpolkiessa ei olisi ihan koko matkan mittainen, olisin siellä varmasti joka päivä. Kun kerkiän ja saan aikaiseksi, turuhooneesta teen ehdottomasti ihan oman postauksensa. Toinen samanlainen suosikki on Kaubamajan edustan Babushkat, myyvät kukkia - halpoja ihania puutarhakukkia, kestävät niin pitkään maljakossa kukkakaupan kukkiin verratuina. Tänään toin mukanani pallokoisoja (mummolafiilistä siis), kuivatan ne talveksi.

I do know one favourite place though - an old market hall, Turuhoone. They sell everything there, from vegetables and herbs and mushroom to butter, cheese, bread, pastries, fish and meat. All is startlingly cheap and fresh, plus you can buy just a small piece of everything, not a family size portion, and people selling their products there are really nice to chat with, unlike Selver's cashiers. So naturally I'm taking all the good out of that place, would be there all day every day if it were any closer to my place. I'm sure going to write a whole own post about it later. And maybe about garlic too a bit - I've been eating few cloves of it every day in food and on breads etc, the perks of living alone. Also loving the babushkas outside Kaubamaja who sell cheap garden flowers. Today I got some winter cherry branches, I'm going to dry them and have some color to the approaching winter.

Jos joitain varjopuolia pitäisi etsiä... Opiskelijaelämä on kiireistä, yhtäkkiä joku haluaa juuri sinutkin jonnekin, joka ilta. Aina ei jaksa, eikä edes melkein aina. Onneksi luokalla on muitakin, joille ei maistu viettää baarinnurkassa jokaista iltaa. Toisekseen, hanavesi on kyllä puhdasta ja oikeasti hyvän makuista ja raikasta, siinä on vain paljon kalkkia. Juodessa ei haittaa, eikä suodatinkahvissakaan, kun on se suodatin. Kattiloita saakin sitten jynssätä jynssäämästä päästyään. Keksin onneksi tänään keittää espressoni pullovedestä, ja makukin muuttui ihan uudeksi! 

If I really need to find something bad in all this... Being a newbie student is really hectic on the evening sides. Every night somebody wants you too to join them somewhere. Luckily I'm not the only one on my class regularly also turning down invitations. Tap water is good, clear and fresh, but it does have loads of chalk in it. I don't mind it in drinking water, but washing all my pans and glasses from chalk is bad, really bad. Thank god I realized today I can also make my espresso from bottled water - espresso enlightening!

Omistuskirjoitus / Dedication

Kesän vingutuin ja ruinatuin (ja helpoin ja nopein) jälkkärini ja muutama vanha puutarhakuva siskolleni. Lupaan, on niin yksinkertaista, että kuka tahansa osaa. Siksi näin tänään, että se on myös nopea kirjoittaa, ja tänään ei ole paljoa aikaa. Auto odottaa pakattuna pihassa ja aamulla lähdetään muuttomatkalle. Seuraavan kerran kirjoitankin Tartusta.

The most wanted (and the simplest) dessert of the summer and some pictures from about a month ago. So easy, I promise, a dessert for dummies. Also it suits tonight because it's quick to write, and I don't got much time now. Van is packed and waiting, in the morning we'll settle on the road (with an annoying twist of ferry). Next post I'll write to you from Tartu, my new hometown.

Vaniljapannacotta / Vanilla pannacotta

1dl Sokeria / 1dl Sugar
5dl kuohukermaa / 5dl Heavy whipping cream
1 vaniljatanko / 1 Vanilla pod
3 liivatelehteä / 3 Gelatin sheets

Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet kerman joukkoon kattilaan, lisää sokeri, kiehauta varovasti. Anna jäähtyä hieman ja puristele kuivaksi kylmässä vedessä liotetut liivatelehdet, sekoita perusteellisesti. Kaada kulhoihin, anna jähmettyä jääkaapissa muutama tunti tai vaikka yön yli.

Slice the vanilla pod, scrape the seeds and mix with cream in a pot, add sugar and carefully bring to simmer. Let the cream cool down, squeeze the gelatin sheets dry after soaking them in a bowl of cold water, add to cream and thoroughly whisk. Pour it all into cups and let it stay put in fridge for few hours or overnight.

Itse vähennän mielelläni sokerin määrää neljäsosadesillä, ja siltikin tällaiselle suolaisen ystävälle on vähän liian makeaa. Kesäsuosikkini onkin yhdistää pannacotta punaherukoihin (taas näitä...) ja varovasti timjamiin (taas tätäkin...)

I'm more into salty tastes, so this pannacotta is often too sweet for me, even if i cut down the sugar by 1/4 dl. Now that the summer is still in season I'd recommend to serve the treat with red currants (again) and a hint of fresh thyme (again again...)

Etupenkillä / Passenger

Eräänä viikonloppuna hyppäsimme autoon ja lähdimme ajamaan. Aina yllättää, kuinka lähellä ihan kotikolkkia on kaikenlaista outoa ja hienoa. Suunnattiin ensin Kasvihuoneilmiöön, se tavaran määrä! Matkalla Billnäsiin jumituimme Fiskarsiin, ja lopulta etsimääni ananasminttua ei edes löytynyt. Sää oli paahtavan kuuma, muttä päivä hieno. Löysin myös aivan sattumalta Sammatista täydellisen pärekorin lehdille, joiden säilytys on aina ollut vähän ongelma. Vielä en tiedä jätänkö korin sellaisekseen vai maalaisinko ehkä, aika näyttää...

One weekend we started the car and ventured on a mini roadtrip. It's always so surprising how much new and interesting there's hidden so close to home. First we headed of to this one legendary "store", they sell Everything you could never imagine anyone selling, the place is Huge and built in an old greenhouse. Then on our way to Billnäs we got stuck in Fiskars, both old idyllic factory villages, Fiskars you should know from the famous orange scissors. Originally I was hunting for pineapple mint, believe me when I say - that's the secret of a damn good mojito! In the end I didn't find the mint, it was melting hot weather, but it was great and all worth it.

Bad guys wear white! And the bigger the sunglasses - the better!