Oikeiden kuvien puutteessa nopea päivitys ja muutama kuva Instagramin puolelta ja puhelimesta löytyneitä jostain syystä huomiotta jääneitä tai ihan uusia. Laatu ei ole ihan huippuluokkaa, mutta onhan niissä sentään fiilistä, onhan...
In my lack of actual real pictures, here are some from my phone, some from Instagram. I know, the quality isn't anything to be proud of, but at least they got that feeling of a good ol' grainy photo.
Kirjoittelen nyt kotoa, kotiuduin muutama tunti sitten viikonlopunvietosta Pärnussa. Viime viikolla flunssailin jo aika rajusti pari päivää, onneksi pöpö meni kuitenkin akkiä ohi, ja pääsin minilomalleni. Tänne muutto on ollut minulle aika paljon helpompaa kuin monille muille luokalla, puheista päätellen, mutta nyt alkaa vihdoin tuntua siltä, että asun täällä, enkä olekaan enää vain käymässä. Sain oman paikallisen ID-kaartin (vaikka takapuolella onkin erimaininta suomalaisuudestani, eli ihan virolaiseksi ei ole ruvettu), paikalliset kysyvät kuinka monta vuotta olen asunut Virossa kun puhun niin epä-suomalaisella aksentilla, kieli alkaa muutenkin sujua ja pärjään jo ihan järkevissä keskusteluissa. Poikaystävän kaverit Pärnussa varmistelivat, että osaan varmasti lyödä, potkaista munille, valita turvallisimmat reitit kotiin iltaisin ja onhan minulla jo pippurisumutin joka laukussa kun se ei kuulemma ole Suomessa laillinen. Ei ole laillinen, ei, mutta ihan hieno ele varmistaa. Kauhukseni olen alkanut myös melkein mielelläni syömään perunoita (mutten keitettyinä vieläkään) ja odotin seisoalteni kiltisti, sanomatta sanaa kenellekään, myöhästynyttä bussia laiturilla lähes tunnin. Opiskelijakortti on lompakossa myös.
Few hours ago I returned home from my weekend retreat to Pärnu. Last week I met a fierce but thankfully short early autumn flu that I that I managed to get rid of just in time for my mini holiday. Moving here has had much less of the culture shock impact for me than for many of my classmates, from what I hear, but only now I'm really starting to realize that this time I'm actually living here, not just paying a visit. I got my own local ID-kaart (even though it does state on the backside that I'm actually a Finn, not Estonian), natives have started asking me how many years I've been living in Estonia for my accent is not very Finnish, and the language overall is easier every day - I can even hold sensible conversations petty well already. Bf's friends (and I guess yeah, my friends too since I've known the guys for almost two years) in Pärnu started teaching me on Friday on how to punch a man, and kick to the balls, plan the safest routes home late at night and making sure that I have already gotten myself a pepper spray in every purse of mine. Well, I haven't, those're illegal in Finland, but guys, I appreciate the sweet thought of checking my self-protection skills. I'm also a bit worried how far this integration is going, just because I've almost started liking potatoes for the love of god, and I quietly waited for delayed bus for almost an hour, standing there outside, not saying a word to anyone. Oh, and also got my student card.
Ensimmäiset kuvat ovat jo hetki sitten otettuja, täällä on vielä hyvä sää, mutta syksyn saapuminen alkaa pikkuhiljaa näkyä. Kuvien puisto on Toomemäen pohjoisreunaa, kaikki otettu lyhyimmältä reitiltäni kotoa keskustaan. Tämä on myös niitä teitä, joista kuulee kahdenlaisia juttuja. 1. Kaikki paikalliset tai alueella asuvat niin miehet kuin naisetkin vakuuttavat, että on todella turvallista ja rauhallista, eikä ole koskaan ollut mitään ongelmaa. 2. Ulkomaalaiset, poikaystävä ja jotkut muut hyvin satunnaiset kehottavat kuitenkin, kaiken varalta, kiertämään jotain paremmin valaistua ja vilkkaammin liikenöityä reittiä. Mielelläni kuljenkin yöllä toista kautta, silkasta laiskuudesta. Puoli matkaa ylämäkeä myöhään illalla/yöllä ja väsyneenä - ei kiitos. Niin ja vielä uskollinen Tuntsani, (Very Import Person). Kun ensimmäisiä kertoja tavattiin luokan kanssa, olin ainoa pyörän kanssa. Muutamassa viikossa fillarin ylivoimaisuus Tartussa on selvinnyt muillekin, meitä pyöräilijöitä on nyt kymmenkunta, ja mummopyöräklubissa kolme jäsentä.
These first pictures here are already a bit old. Weather here is still good, but we're starting to get the autumn vibes. The park in photos is Toomemägi, the northern edges of it, my fastest route from home to center. I'm a bit scared walking it up at nights. I keep hearing from people who live nearby that there's never any problems whatsoever, but I also get the "just in case" -suggestions to use different roads at night. Oh and my faithful bike, V.I.P stands for Very Import Person in my case, of course. When I met my class the first times I was the only one with a bike, but now about ten others have converted too, bike simply is invincible in Tartu.
Pidän myös paljon asuinalueestani, suurin osa asutuksesta on pienehköjä kerrostaloja ja omakotitaloja, tai paritaloja. Yhdessä kulmassa on sellainen kunnon neuvostokolossin yritelmä, mutta sekin kortteli pehmenee sillä, että sen bussipysäkin nimi on Kannikese, pieni orvokki, tai haalea liila. Autokannasta päätellen koko naapurusto on suhteellisen hyvin toimeentulevaa, muttei porvaria - täällä näkee kyllä kaikenlaista. Yhtenä aamuna kulman pummit pitivät tapaamistaan keskellä nurmikkoa ihan talon edessä, viime tiistai aamuna pyöräillessäni kouluun vastaan käveli puolialaston, tatuoitu, rispaantuneen drag queenin näköinen mies nahkashortseissa ja punaisessa sifonkihuivissa. Toisaalta kun on useampi lastentarha ja koulu lähellä, pikkumuksut ovat kaikkialla, ja Virossa tietysti vanhuksia riittää. Torstaina yksi oli vähän eksynyt, osasin neuvoa sen takaisin sinne mistä oli lähtenyt. Koulu on myös alkanut täydellä teholla, suosikkiaineita tällä hetkellä anatomia ja biologia, joissa meillä on ihan huiput opettajat. Kerkko Koskinen Kollektiivin uusi albumi julkaistiin perjantaina, alan jo muistaa sanoja ulkoa, mielyttää korvaa ihan hirmuisesti.
And my hoods, I like this area a lot. Mostly it's single family houses, semi detached houses and small blocks of flats. Not poor, but not annoyingly well-to-do people live here. In one corner we have a small batch of soviet time concrete boxes, sweetly named though (Kannikese - violet). And we got all kinds of people here, bums having their meetings on front lawns of houses, lots of kids, kids everywhere, same with old folks. On Tuesday morning on my way to school I passed this tattooed, half naked man in leather shorts and red chiffon scarf, looking like a run down drag queen. Studies have started full blast, for now my favourites are anatomy and biology. A new album by Finnish band Kerkko Koskinen Kollektiivi was released on Friday, I haven't been listening to much else since.
Tartun ja Pärnun välissellä matkalla kulkee yhdessä kohtaa valtavat, mahtavat voimalinjat, on melkein hypnoottista tuijottaa bussin ikkunasta linjojen nousua ja laskua. Tänään oli yllättävän tuottoisa sunnuntai. Kahvin ja kakun korvalla opiskelin Kemiaa, Illalla kotona teen ja suklaan kanssa Anatomiaa. Sunnuntai on herkuttelupäivä, lauantaina ja arkena on niin paljon muuta, ettei oikein ehdi edes miettiä ruokaa pidemmälle kuin on pakko, sunnuntaina sitten törsätään. Viro on muuten loistava maa tähän aikaan vuodesta - koko kansakunta käy kuumana sienistä ja omenoista. Sienien ja omenoiden ystävänä sehän sopii minulle. Poikaystävän äidillä on syksyn säilöntätalkoot menossa, näyttäisi siltä, että ainakin kanttarelleja on riittänyt tänä vuonna pitkälle ja runsaasti.
On the way from Tartu to Pärnu there are these massive electricity lines at one point, it's quite hypnotic to stare at the lines rising and lowering from the bus window. Today has been a good, productive Sunday (rare indeed) With coffee and cake in the morning I had chemistry. Now in the evening at home with tea and chocolate some anatomy. To me, Sunday is the treat-yourself day, especially foodwise. Weekdays and Saturdays are so filled with everything else that there's not much room for thinking about food, on Sundays I take it all back if I just can. By the way if you are, like I am, a profound lover of mushroom and apples, then Estonia this time of the year is your paradise. Whole nation is going wild over both of them!
Loppusöpöilynä Dollar, ihana huomionkipeä kissa, joka tykkää myös kemiasta, tai ainakin rapsutuksista.
And for the end awwsies, here's Dollar, my bf's attention seeking cat who seems to be interested in chemistry too. Or then it's just the scratches and pats and cat treats that lured her to study with me.
